Blogini

26. touko, 2017

Hesekiel:
34:1 Minulle tuli tämä Herran sana: 
34:2 "Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille - paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? 
34:3 Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, 
34:4 ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. 
34:5 Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat. 
34:6 Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. 
34:7 Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: 
34:8 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani, 
34:9 sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana: 
34:10 Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä. 
34:11 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. 
34:12 Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.

Noniin pitkästä aikaa kirjoitan blogia. Syy taukoon on ollut yllättävä sairastumiseni jonka vuoksi jouduin olemaan ihan sairaalassa asti. Mutta nyt vähän ajatuksia viime aikaisista tapahtumista. 

Varmasti kenellekään ei ole yllätys enää mitä Patrick Tiaiselle kävi. Monet tulevat luokseni sanoen että ovat yllättyneet tilanteesta. Minun täytyy rehellisyyden nimessä sanoa, että itse en ole. Jumala puhui minulle jo aikoja sitten. Niinä aikoina kun ihmiset vielä pitivät Patrickia jalustalla ja odottivat suuren herätyksen tulevan hänen kauttansa. Minulle Jumala puhui koko ajan siitä että Patrickin työ tulee kokemaan yllättävän pysäytyksen. Enkä vaan minä kokenut vaan myös monet Jumalan palvelijat. Tämän lisäksi emme suostuneet olemaan hiljaa vaan oikeasti varoitimme ihmisiä "Patrick-ilmiöstä" joka valtasi seurakuntia. Tämä ilmiö todellisuudessa vaikutti todella negatiivisella tavalla saaden ihmisten katseet pois Jeesuksesta toiseen ihmiseen.

Mutta totuus on, että vaikka kuinka paljon varoitimme niin yllättävän harva jos yksikään seurakunta todella ottivat varoituksesta vaarin. Tuntui kuin Suomen kristikansa olisi yksissä mielin tehnyt päätöksen saada herätyksen tämän henkilön kautta, jopa niin kovasti että kun räikeitä Raamatun vastaisia oppeja alkoi esiintymään niin sen sijaan että asioita olisi tutkittu tai koeteltu. Niistä suututtiin ja loukkaannuttiin.

Totuus on se, että moni paimen tuona aikana ajatteli rahaa ja mainetta Jeesusta enemmän. He aukaisivat ovet Kenneth Haginin Uskon Sana opeille ollen valmiita tekemään mitä vaan suurten kolehtien vuoksi. Heitä itseasiassa voidaan pitää yhtenä syynä Patrickin lankeemukseen. Miksi näin? Koska heillä oli vastuu, ja varoittamisen sekä oikaisemisen sijasta. Nämä "uskon sankarit" päättivät hyötyä Patrickista, koska hänen perässään kulki paljon kansaa. Näin he toteuttivat tuon Hesekielin varoituksen sanat. He "kaitsivat ja ruokkivat" itseänsä lampaiden sijasta. Sen sijaan että pitäisivät huolta lammaslaumasta he ovat pyrkineet hyötymään itse lampaiden kustannuksella. 

Ja mikä olisi parempi tapa hyötyä kuin nuoren vielä uskossaan vauvatasolla olevan kristityn kautta. Sen sijaan että olisivat Patrickia pyrkineet opissa oikaisemaan ja kehoittaneet parannusta tekemään he rohkaisivat häntä eksytyksessä entistä enemmän. Sen sijaan että olisivat sanoneet että "Hei nyt suuntasi on väärä palaa takaisin oikealle tielle" he kommentoivat etteivät näe hänen opissaan mitään vikaa. Ja kun puhun johtajista. Niin puhun henkilöistä jotka ovat olleet monta kymmentä vuotta uskossa. Luulisi heidän tuntevan Sanansa, ja sen että väärään suuntaan mennään. Luulisi heidän olevan oppineen Koivistosta, Howardista yms suurista henkilöistä sen seikan, että herätys ei koskaan tule kenenkään yksittäisen ihmisen kautta. 

Niin mitä me olemme oppineet? Entä Nouse Suomi tapahtuma, Heidi Baker ja Guillermo? Oikeasti? Olemmeko näin sokeita että meitä voi viilata linssiin. Suurin vastuu eksytyksistä kaikenkaikkiaan on paimenilla seurakunnan johtohenkilöillä. Kuitenkin tällaisessa eksyttävässä tapahtumassa oli suurin osa Helsingin vapaasuuntaisia seurakuntia mukana. Ketään ei haitannut se, että ihmisiä tönittiin lattialle. Ketään ei haitannut show meininki. Kukaan johtajista ei kova äänisesti uskaltanut tai viitsinyt vastustaa tapahtumaa. Olihan se saanut enemmistön hyväksynnän. Mutta onko enemmistö aina oikeassa? Siinä hyvä kysymys. 

Totuus on se kautta kristinuskon historian että totuus on aina yleisesti ollut se, josta ollaan pidetty kaikkein vähiten. Yleensä totuuden puolustajat ovat olleet halveksittuja ihmisiä, joita emme ole minäkään pitäneet. He eivät ole olleet suosittuja kansan parissa. Tämän asian johtajien pitäisi myöskin huomioida. Jos etsit suuria joukkoja ja sitä että seurakuntasi menestyy niin avaa vaan ovesi menestysteologisille ja harhaoppisille julistajille. Jos haluat että laumastasi tulee valtava ja sinusta kuuluisa, niin järjestä isoja tapahtumia, jotka saavat monia tulemaan. Ainiin ja kutsu huippupuhujia. Kutsu sellaisia puhujia jotka ovat "voitelussa" ja saavat ilmapiirin kohoamaan. Näin johtamalla saat mainetta, seurakuntasi kasvaa....... Kukapa ei siitä iloitsisi.

Ainiin ja se kolehti. Rahaa tarvitaan aina. Tarvitaan nimekkäitä puhujia jotka saavat rahavirrat virtaamaan. Ei puhuta niin paljon synnistä ja parannuksesta. Kuka tällaisia negatiivisia asioita jaksaa kuunnellakaan. Ainiin by the way Jumala on rakkaus. Hän hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin me olemme. Puhutaan puheita, jotka alaslyönnin sijaan nostaa ylös. Tuomion ja totuuden sijaan antaa energiaa jatkaa eteenpäin. 

Siinä sinulla on menestynyt seurakunta. Rahaa virtaa, ihmiset on positiivisia, julistajat puhuu kauniisti lempeitä ylösnostavia ja rohkaisevia saarnoja. Seurakunta jos masennus kipu ja itku on kokonaan jäänyt pois. Seurakunta joka on täysin menestynyt ja vahvojen kokoontumispaikka. 

Ja kuitenkin kaikki tuo on pelkkää harhaa. Olet keskeltä suurta eksytystä, ja mikä pahinta juuri sinun seurakuntasi on siinä mukana. Olet johtaja pastori, tapahtumien järjestäjä yms kuka tahansa oletkaan. Mutta juuri sinä olet avannut oven harhaopeille etkä uskalla vastustaa. Juuri sinä olet tahtonut menestyä lampaiden kustannuksella ja kolehdeista. Tämän vuoksi hankit julistajia, jotka eivät puhu Taivaasta Helvetistä ikuisesta tuomiosta. Hankit julistajia jotka viihdyttävät ihmisiä, ja kokouksesi pikkuhiljaa muuttuu... "viihdekokoukseksi". Ihmiset tulevat rukouspalveluun hakemaan hyvää "fiilistä". Kokouspaikalla oleva "mahtava voitelu" jonka alla tapahtuu ihmeitä ja merkkejäkin on mielestäsi merkki siitä että Jumala on asialla. 

Mutta totuus on, että paholainen on asialla. Totuus on että ihmiset tulevat kokouksiin hankkimaan jotain mitä voisi Jumalalta saada Jumalan kohtaamisen sijasta. Totuus on, että yli puolet kokouksissa kävijöistä käyvät siellä vain saamansa hyvän olon tunteen ja voitelun vuoksi. Ja sinä julistajana ja seurakunnan johtajana hyväksyt tämän vai? Sinä vaikenet kun keskustellaan Patrickin harhaopeista. Sinä kieltäydyt koettelemasta niitä jotka ovat selkeästi eksyttäjiä ja teet tämän lampaiden kustannuksella. Työsi näyttää menestyvältä seurakuntasi kasvaa, tapahtumissasi käy jopa sadoittain ihmisiä. Mutta.... Kipeä totuus on se, että teet työtä saatanalle. 

Ja nyt tärkeä asia. Vaikka sinä pyrkisit vain menestymään ja hyötymään lampaista. Vaikka järjestäisit tilaisuuksia suuren väkijoukon ihmisten kunnian ja menestyksen vuoksi. Niin Jumala välittää lampaista. Ne eivät ole sinun lampaitasi vaan Jeesuksen. Ja tiedätkö mitä Jumala näkee tasan tarkkaan sen miten toimit seurakunnan johtaja. Hän näkee miten päästöt sudet sisälle hajottamaan laumaa. Hän näkee että vaikenet silloin kun puhutaan eksytyksestä ja Jumalan Sanan puolustamisesta. Jeesus näkee, ja Hän kirjaa ja Hän tuomitsee. 

Johtajana tai vastuuhenkilönä olo ei ole koskaan itsestäänselvyys. Siinä on oikeasti tosi suuri vastuu. Niinkuin Hesekielin kohdassa sanotaan. Jumala käy tuomiolla. Hän käy niiden paimenten kimppuun jotka eivät ole kainneet Jumalan lammaslaumaa niinkuin sitä kaida tulee. Hän käy tuomiolle niitä paimenia vastaan jotka ovat pyrkineet hyötymään väkimääristä ja suurissa kokouksissa kerättävistä kolehdeistaan. Hän käy tuomiolle. Ja kun Hän käy tuomiolle. Silloin jokainen eksynyt lammas vaaditaan vääränpaimenen kädestä. Kuvittele!!!! 

Et voi ajatella että eksytysasioilla ei ole mitään merkitystä. Et voi siirtyä syrjään. Sinä joko puolustat totuutta tai olet sitä vastaan. Näin yksinkertaista tämä on. Sinä joko pysyt Jumalan Sanan perustalla loppuun asti tai et ollenkaan. Sinä joko pidät huolta Hänen laumastaan tai sitten et pidä. 

Tämä on paimenen velvollisuus. Pitää huolta laumasta. Ruokkia sitä Jumalan Sanalla. Ja myöskin ajaa harhaopettajat jotka pyrkivät hajoittamaan lauman tiehensä. Sinun tehtäväsi on kantaa vastuu niistä lampaista jotka Jumala on sinulle antanut. Älä yritä paeta tätä vastuuta. Niin paimenen tehtävä on todella tärkeä, ja vaativa myös. 

Mutta voi kuinka surullista, kun ajattelee Suomen paimenten tilaa. Voi kuinka surullista kun ajattelee kuinka monta harhaoppista kokousta vielä pidetään ennenkuin totuus valkenee. Voi kuinka surullista on se, että valo on ihan kokonaan pimentynyt. Ja voi kuinka surullista nähdä kuinka johtajat avaavat ovet harhaopettajille ja lauman hajoittajille uudestaan ja uudestaan. Ymmärtämättä sitä, että tästä työstä oikeasti kannetaan vastuu Jumalalle. 

Itse olen joutunut tässä asiassa tappelemaan. Ja kyllä olen jääräpäinen periksiantamaton ihan syystä. Siitä syystä että joskus olen itse ollut myös palkkapaimen ja eksyttäjä. Jumala armossaan antoi anteeksi. Mutta nyt kun uudelleen olen oppinut totuuden tuntemaan. Niin enkö varottaisi. Enkö puhuisi. Vaikenisinko... Jos niin tekisin joutuisin Helvetissä siitä maksamaan. EI! Minä rakastan laumaa. Ja siksi minä olen radikaali ja periksi antamaton Sanan suhteen. Minä rakastan Jeesusta niin paljon, etten voi antaa eksyttäjien melskata. Ainakaan minun kokouksissani. Olen tuntenut todellisen evankeliumin voiman. Tämän vuoksi annan kenkää jokaiselle joka valheellista evankeliumia julistaa ja toista Jeesusta. En edes ala keskustelemaan asiasta. Ehdottomasti nollatoleranssi eksytyksille. 

Kyllä tästä asiasta joutuu maksamaan hintaa. Se maksaa sen että työsuhteet katkeaa harhaoppisuuden ja vieraan evankeliumin vuoksi. Ja voi niitä on katkennut kymmeniä. En vain voi olla mukana sellaisessa työmuodossa joka hyväksyy epäraittiit hengen ilmiöt, vieraan evankeliumin ja torontolaisuuden. Surullista on se, että kun siitä varottaa niin varoitus hyljätään ei kerran vaan monesti. No itse en ole vastuussa. Olen tehnyt tehtäväni ja puhaltanut pasuunaan. Sun vastuusi on se, otat vastaan vai et.

Niin minkälainen paimen olet? Ruokitko karitsoita Sanalla. Koettetko kaiken? Puolustatko totuutta viimeiseen asti? Niin voi meitä paimenia. Kuinka usein olenkaan törmännyt potentiaalisiin yksiöihin jotka ihan oikeasti tekevät hyvää työtä. Mutta ongelma tulee juuri tässä asiassa. Kyllä voidaan puhua että emme hyväksy eksytyksiä. Silti mainokset torontohenkisine julistajineen puhuu muuta. En halua loukata ketään. Se ei ole mun tehtäväni. Toivon että koettelet asioita Jumalan edessä.

Ja jos olet paimen rukoilen että saat selkärankaa rohkeasti puolustaa totuutta susia ja eksyttäjiä vastaan. Itse olen maksanut siitä kovan hinnan. Mutta en millään vaihtaisi sitä pois. Tämä vaan on osani. Tiedän että olen kivi kengässä. Mun kuuluu olla. Koska ilman sitä kiveä et koskaan pysähtyisi miettimään ja ajattelemaan asioita, etkä koskaan kohtaisi Jumalaa todella. Pysähdy ja mieti. Hiljaa rukoile. Ei ole vielä liian myöhä. Nyt on aika herätä. Ja sinä johtaja ota paikkasi joka kuuluu sulle äläkä ole pelkuri. Älä hyväksy niitä asioita, jotka tiedät eksyttävän ja hajoittavan, älä hyväksy vierasta evankeliumia, vaan puhdista seurakunta siitä täysin. Se on vaikea työ tiedän. Mutta se on työ josta saamme palkan kerran yläkerrassa. Ole siunattu ystävä. :)

 

21. helmi, 2017

2. Moos.20:12 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

3.Mooseksen kirja:
19:32 Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra

5.Mooseksen kirja:
5:16 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

Matteuksen evankeliumi:
15:4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman.'

2.Timoteuksen kirje:
3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3:3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
3:4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Tämä blogi voi loukata jotakuta, mutta kuitenkin koen hengessä vahvasti että tästä asiasta tulee kirjoittaa. Niinpä teen sen kuuliaisena Jumalalle välittämättä laisinkaan sinun mielipiteestäsi. Toivon että luet tekstin avoimin sydämin tutkien koko ajan sitä, että olenko kirjoittanut Raamatun mukaisesti. Ja jos näin on rukoilen, että voisit vastaanottaa vähän kipeämpiäkin asioita.

Toorassa, eli Jumalan antamassa laissa, jota kutsutaan tarkemmin opetukseksi. On annettu meille useamman kerran kehoitus nimenomaan liittyen vanhempien kunnioitukseen ja arvossa pitämiseen. Juutalainen kansa edelleen pääsääntöisesti melko hyvin pitää tästä ohjeesta kiinni. Heillä on tapana huolehtia vanhuksista kuolemaan asti. Se on ollut osa heidän kulttuuriaan joka on rakentunut Jumalan lain varaan.

Jos mietimme todella asiaa, niin Jumalan on täytynyt nähdä vanhempien kunnioittaminen ja arvossa pitäminen äärimmäisen tärkeänä asiana. Niin tärkeänä että siitä on mainuttu laissa useampaan otteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala haluaa meidän pitävän arvossa tottakai omia fyysisiä vanhempiamme. Mutta se tarkoittaa myöskin sitä, ihan hengellisessäkin mielessä. Että uskossaan nuoret kuuntelevat ja kunnioittavat uskossaan kasvaneiden mielipiteitä antaen heille arvostuksen. Itse olen saanut suurimman osan hengellisen elämän eväistä ihmisiltä jotka ovat olleet uskossa kymmeniä vuosia minua enemmän. He ovat olleet minulle tukipilareita. Henkilöitä joiden kautta olen oppinut todella paljon. Itse arvostan ja kunnioitan näitä henkilöitä suuresti. Ilman heitä uskonelämäni ei olisi siinä pisteessä kuin se nyt on.

Jos nyt mietimme mitä Paavali sanoo, tai itseasiassa profetoi 2 Timoteuskirjeen alussa. Hän sanoo, että tulee aika jolloin lapset ovat vanhemmilleen tottelemattomia. Surulla katselen tilanetta, ja huomaan, että ennustus pitää paikkansa niin maallisen kuin hengellisen perheen sisällä. On syntynyt uusi kapinallisten tekokristittyjen sukupolvi, joka ei enää ollenkaan kunnioita vanhuksia, saati sitten niitä jotka ovat uskossa kasvaneet. Ennen koulussa opettaja saattoi rankaista kovinkin, mutta se oli kapinallisen oppilaan tosi parhaaksi. Nyt sanotaan että opettajien ammatti on kaikkein pahin, ja he jopa pelkäävät mennä kouluun oppilaiden agressiivisen käytöksen vuoksi. Mihin oikeasti olemme menossa? Tämä todella on aika jolloin ihmiset ovat vanhemmilleen auktoriteeteilleen kunniattomia. Eivät välitä kielloista tai ohjeista vaan tekevät juuri niinkuin itse haluavat. Kapinallisuus kasvaa nuorten ja lasten joukossa kaiken aikaa. Ja tiedätkö mitä? Se ei ole heidän syynsä vaan kasvattajien syy. Useat kapinoivista nuorista ovat kasvaneet rikkinäisessä kodissa ilman rakkautta tai turvaa. He purkavat pahan olonsa auktoriteetteihin kapinoimalla heitä vastaan. Tai sitten toinen vielä yleisempi vaihtoehto on se, että he ovat kasvaneet vapaakasvatuksen ilmapiirissä, jossa lapselle ei koskaan sanota EI! Sitten kun he esim tulevat kouluun ajattelevat he että sama sääntö pätee täälläkin. Oli miten oli. Harvassa ovat ihmiset jotka todella tänäpäivänä kunnioittavat auktoriteetteja.

Nyt jos peilataan tätä kehitystä seurakuntaan. Niin huomaamme, että tulos on aivan samanlainen. Vanhempien opettajien arvostus on kokonaan hävinnyt. Raamattutunteja ei useinkaan pidetä seurakunnissa vaan tilalle ovat tulleet "Ylistys ja karkelo tilaisuudet". Ennen vanhat oppineet Raamatun opettajat täyttivät puhujapaikat. Nyt nuoret teini ikäiset johtavat seurakuntaa. Ennen seurakunta oli paikka jonne mentiin kuulemaan Jumalan Sanaa ja kasvamaan. Nykyään se on paikka, johon menen ja jossa voin viihtyä ja tuntea oloni mukavaksi. Ennen laulettiin lauluja rististä ja verestä. Nykyään ylistyksessä käytetään Hillsongin kappaleita. Seurakunta on muuttunut, mutta onko se muuttunut oikeaan suuntaan?

Ei tarvitse olla Einstein, kun huomaa sen, että todella olemme pahassa tilanteessa. Maailma on JO SISÄLLÄ SEURAKUNNASSA. Olemme kadottaneet Jumalan läsnäolon jo ajat sitten. Tilalle ovat tulleet sirkushuvit. En halua loukata, mutta kyllä joku on todella pahasti silloin, kun jokainen maailman asia täytyy tuoda seurakuntaan ja yrittää hengellistää se. Kyllä silloin on jokin pielessä kun musiikki soi niin kovaa että tarvitaan korvatulpat. Kyllä silloin on jokin pielessä kun veren laulut eivät kelpaa. Tai että Raamatun opetus ihan kokonaan puuttuu. Seurakunnista on tullut viihdekeskuksia. Tämä on oikeasti tosi surullista.

Kun katselin Perjantai ohjelmaa, jossa Johannes Saranpää Houm churchistä oli haastateltavana tulin oikeasti tosi vihaiselle mielelle. Minua ei naurata yhtään. Tällainenko on mies joka edustaa kristinuskoa Suomessa? Yhteenkään kysymykseen hän ei vastannut Raamatulla saati sitten osoittanut todellista Jumalalle antautumisen elettä. Kuitenkin surullista on se, että Johanneksen kaltaisten kavereiden perässä juoksee sadoittain nuoria, jotka nimenomaan etsivät rakkautta ja hyväksyntää. He imevät kuin sieni valheellisen maailman mukaisen rakkauden tunteen ja ajattelevat että se on todellista. Vierailin Houmin nettisivuilla ja huomasin, että heidän idolinaan nimenomaan on Hillsong. Joten en yhtään ihmettele miksi tämäseurakunta on siinä tilassa missä on.

Tiedätkö mikä tarina Saranpään taustaa vielä liittyy? Hänhän on entinen helluntailainen. Jokin aika sitten hän sai jollakin tavalla Seinäjoen nuorteniltojen järjestämisen vastuulleen. Hänellä oli suunnitelma tehdä niistä entistä mukavammat ja modernimmat. Tämä mm tarkoitti sitä että viihde sai enemmän sijaa ja Jeesus potkastiin ovesta ulos. Kuitenkin vanhemmisto ei Johanneksen sooloilusta tykännyt. Ja nyt paina merkille.... Sen sijaan että Johannes olisi ottanut vanhimmiston varoituksesta vaarin tehnyt parannuksen ja nöyrryttänyt itsensä. Hän lähti ulos ovet paukkuen ja perusti Houm seurakunnan.

Tästä asiasta minä nimenomaan tällä hetkellä tahdon kirjoittaa. Voi kuinka paljolta vaivalta säästyisimmekään, jos me nuoremmat oikeasti ottaisimme vanhempien ja kasvaneiden kristittyjen neuvoista vaarin kuunnellen ja kunnioittaen. He ovat vaelluksessaan kokeneempia kuin me, ja sen vuoksi myös tietävät enemmän ja ovat kasvaneita. Niinkuin aluksi sanoin itse nautin viettää aikaa ja keskustella varttuneiden kristittyjen parissa ihan vain sen takia, että se rakentaa omaa hengellistä elämääni. Pidän heitä arvossa. Se tarkoittaa sitä, etten nosta ääntäni ja ala tappelemaan tai kiivailemaan asioista. Vaan alistun opetettavan tasolle. Jotta sitten kun minun aikani tulee voisin ehkä ohjaa ja opastaa muita.

Nykyaikana jyllää todella pahasti seurakunnan keskellä "Minä itse ajattelu!" Minun voiteluni. Minun seurakuntani. Minun uskoni. "Minun elämäni." Kaikki on minä minä minä...... Ja ikävä kyllä tämä on totta monesti myös uskon elämässämme. Luulemme olevamme niin hyviä ja mahtavia uskonsankareilta ettemme tarvitse neuvoa keneltäkään vanhemmalta. Luulemme että selviämme omin avuin. Mutta totuus on, että emme selviä. Ja jos vain hetkeksi aikaa uskovina riisuisimme minä kuoren pois. Pystyisimme näkemään lähimmäisen ympärillämme olemaan tukena, tai vastaanottamaan tukea. Voi kuinka tärkeä asia tämä onkaan.

Kerro mulle, miksi seurakunnissa on niin, että nuorilla ja vanhoilla on eri tilaisuudet? Siksi että kunnioitus puuttuu. Mutta tämä on osaltaan myöskin vaarallista. Koska nuoret kipeästi tarvitsevat kunnon opetusta, eikä mitään humppaa.... tai lievennettyä evankeliumia. Usein kuulee sanonnan nuorille nuorten tavalla. No saanko kysyä milloin mahdollisesti tulee sit se vaihe jolloin nuorten opetuksesta siirrytään aikuisten puolelle? Mutta niinkuin ymmärrämme asia ei voi eikä pitäisi olla näin.

Puhutaan nuorisoherätyksestä? Hetkonen. Jättääkö Jumala varttuneemmat kristityt ulkopuolelle oman herätyksensä? EI! Jumala kun lähettää herätyksen. Se koskettaa perhekuntia kokonaisuudessaan. Se tulee koskettamaan seurakuntaa vauvasta vaariin. En odota nuorisoherätystä, odotan KANSAN HERÄTYSTÄ! Odotan sitä päivää, että Jumala armossaan antaisi nuorille ja vanhemmillekin sellaisen rakkauden, että vuosikymmenien erottava juopa voisi kuroutua kiinni. Odotan sitä hetkeä, että Jumalanpalvelukset täyttyvät janoisista nuorista ihmisistä. Odotan sitä hetkeä, että Raamatun opetukset asetetaan sille kuuluvaan arvoon. Odotan sitä, että kapinoiva sukupolvi täyttyy Jumalan yliluonnollisella rakkaudella. Odotan sitä, että nuoret minä mukaan lukien, saan kunnioittaa ja rakentaa yhteyttä niiden kanssa jotka ovat uskossa kasvaneita, koska se on viisautta.

Itse olen joutunut tekemään tästä asiasta parannusta monta kertaa. Ja yhä uudelleen Jumala aika ajoin osoittaa sydämessäni ylpeyttä kovuutta rakkaudettomuutta. En osaa kunnioittaa niinkuin tulisi. Siksi rukoilen. Jumala luo minuun puhdas sydän. Mutta se yhteys mitä saa kokea uskovien kesken on aivan valtavaa. Todellisuudessa siinä unohtuu vuodet. Todellisuudessa se on vahvempi ja täydellisempi yhteys kuin mikään muu. Tämä yhteys on elintärkeä itselleni. Tarvitsen kasvaneita kristittyjä ohjaamaan omaa elämääni jatkuvasti. Eikä se ole väärin. EI! Se on nöyryyttä. Koska nuorena teen monia typeriä asioita. Jumala siunatkoon sinua. :)

 

 

 

 

28. tammi, 2017

Tervehdys taas. Aikaa viime blogin kirjoituksesta tosiaan on parisen kuukautta. Valitan tilannetta. Syy siihen on se, että olen oikeasti julistus/sielunhoito työssä ollut niin kiireinen, etten ole itse ehtinyt blogiani päivittelemään. 

1. Kuningastenkirja:

18:19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."

Tammikuun alussa tein matkan Israeliin. Itse asiassa Jumala oli minua matkaa kehottanut tekemään jo pitkän aikaa ja nyt minulle aukeni siihen mahdollisuus. Matka oli todella siunattu. Sain kokea Jumalan läsnäoloa ja sitä kuinka Raamatun tarinat tulevat eläväksi nimenomaan Israelin maaperällä. Sain astella Jeesuksen askelissa niissä paikoissa joissa Hän eli ja vaelsi tehden voimatekojaan. Mutta tärkeintä kaikista sain käydä Golgatalla ja itse omin silmin nähdä paikan jossa koko maailman Lunastaja antaa henkensä syntisen maailman vuoksi. Puutarhahauta todistaa edelleen sitä totuutta, että Hän on ylösnoussut. 

Koko Israelin matkan sain siis kulkea paikasta toiseen Jumalan johdatuksessa ja kokea sekä nähdä sen kuinka Israel todella on Jumalan omaisuuskansa. Ja voi kuinka uudelleen ja uudelleen. Jeesus juutalaisten Messias tahtoo ilmoittaa itsensä heille. Voi kuinka monta kertaa kyyneleet ovat vuotaneet Hänen poskiltaan vain yksinkertaisesti sen syyn vuoksi että "Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan."

Ja niin monta kertaa Israelissa koin tuon saman tuskan. Nähdessäni ortodoksijuutalaisia, jotka edelleen sydämessään aidosti odottavat Messiaan tuloa. Heitä kokoontuu joukkioittain itkumuurille itkemään ja aidosti rukoilemaan ja odottamaan Messiaan tuloa. Heidän silmänsä ovat täysin ummessa sille, että todellinen Messias on kuollut heidän puolestaan ja läsnä kaikenaikaa. Hän on noussut ylös kuolleista ja elämän antaja. Silti uudelleen ja uudelleen he kääntävät katseen rabbien opetuksiin ja omaksuvat sen katsonta kannan että Jeesus todellisuudessa oli pelkkä huijari. 

Noniin nyt Karmel vuorelle. Karmel vuorella vierailin useamman hetken ajan rukoilemassa. Ihan vain sen vuoksi että koin siihen hengen johdatusta. Karmel vuorelle pääsin todella helposti koska hostelli jossa majoituin sijaitsi aivan vuoren kupeessa. Kävelymatka vuoren rinnettä pitkin kuitenkin ainakin omasta mielestäni oli yllättävän pitkä. Vuoren rinteillä nykyään on myös aika paljon asutusta. Kun vihdoin pääsin vuoren huipulle Jumala puhui minulle erityisesti hengellisestä todellisuudesta. Taistelusta hyvän ja pahan välillä joka tulee kiihtymään äärimmilleen lopunaikoina. 

Karmel vuori varmasti kristityille äkkiä tuo mieleen erään Vanhan Testamentin tunnetuimmista henkilöistä. Nimittäin profeetta Elian. Hän on yksi minun henkilökohtaisesta suosikki hahmoistani koko Raamatusta. Elia oli Jumalan profeetta. Mies jota Jumala armossaan käytti voimakkaalla tavalla. Niin voimakkaasti että Elian sanojen vuoksi sadetta ei tullut. Kuvitteleppa? 

Noniin Elia oli profeetta Israelissa sellaisena aikana jolloin Israelin kuningashuone oli hyljännyt todellisen Jumalan. Aahabin ja erityisesti hänen vaimonsa Iisebelin vuoksi koko kuningaskunnan huone oli täynnä haureutta sekä erityisesti epäjumalanpalvontaa. Tilanne oli oikeasti Israelissa todella paha. Suurin osa juutalaisista palvoivat samaan aikaan Baalia ja Jumalaa. Luullen voivansa miellyttää kumpaakin samaan aikaan. 

Kuitenkin Jumala on kiivas Jumala. Hän ei suostu siihen että Hän olisi ikäänkuin osa meidän palvontaamme. EI! Hän tahtoo meidän koko palvontamme. Kaiken mitä meissä ikinä on täytyy yksinkertaisella tavalla tuoda kunniaa Hänelle. Tähän ristiriitaiseen tilanteeseen Jumala antoi vastauksen. Hän nimittäin valitsi miehen nimeltä Elia olemaan Hänen suunaan käsinään ja jalkoinaan.

Raamattu ei meille kerro Elian syntyperästä, tai hänen perheestään. Uskon että Elia oli ihan tavallinen kansalainen. Kansalainen joka oli saanut käskyn Herralta toimia tietyllä tavalla. Ensimmäisen kerran kun hän ilmestyy kuningashuoneeseen Taivas ei anna sadetta. Koko maahan tuli nälänhätä. Silti Jumala yliluonnollisella tavalla piti Eliasta huolen. 

Sitten tuli se päivä jolloin tuli käsky jälleen astua kuninkaan eteen. Ja sade alkoi jälleen tulemaan. Näin voimallisesti Jumala käytti ihmistä, joka yksinkertaisella tavalla vain oli kuuliainen. Elia ei missään tapauksessa etsinyt kunniaa itselleen. EI! Vaan hän kaikessa antoi kunnian Jumalalle.

Jos jotain Elian elämästä voi oppia niin sen, että Jumala voi käyttää voimakkaasti ihan tavallista ihmistä. Ei tarvitse koulutusta tai akatemiaa. Vaan yksinkertaisesti sydämen joka rukoilee Jumala käytä minua. Elia ei välttämättä aina ymmärtänyt tai käsittänyt sitä mitä Jumala oli tekemässä. Silti Hän kuuliaisesti aina toteutti Jumalan tahdon. Ja Jumala ei jättänyt Häntä pulaan vaan oli kaikessa hänen kanssaan.

Niinkuin alussa mainitsin Jumala ei ollenkaan pitänyt siitä, että Israelin kansa palvoi Baalia ja Jumalaa samaa aikaan. Tätä varten Hän pyysi Eliaa kokoamaan kaikki Baalin profeetat Karmelin vuorelle. Miksi näin? Siksi koska Jumala yksinkertaisesti halusi osoittaa voimansa JULKISESTI!!!! Hän halusi antaa Baalin profeetoille mahdollisuuden osoittaa kykynsä koko Israelin kansan edessä. No me kaikki tiedämme miten kävi. Baalin profeetat tanssivat, viiltelivät itseään olivat hurmoksissa mutta tulta taivaasta ei tullut. Sitten tuli Elian vuoro. Hän käski vielä kaataa vettä puiden päälle monta saavia niin että koko alttari oli kostea. Ymmärrätkö? Täysin kykenemätön suorastaan mahdoton sytyttää. Silti Taivaasta tuli tuli. Joka paloi. Jumala osoitti voimansa kuuliaiselle profeetalle, joka rukoili yksinkertaisesti. Elia ei hyppinyt, ei viillellyt itseään. Hän vain yksinkertaisesti rukoili. Niinkuin monia vuosia ennen kuningashuoneessa. Silloin sade lakkasi, nyt tuli lankesi. Sama väkevä ja voimallinen Jumala vastasi julkisesti ja osoitti voimansa. 

Nyt olemme tulleet aikaan jossa on todella Baalin profeettoja. Kristityt palvelevat saamaan aikaan Jumalaa ja jotakin toista. On se sitten mikä asia tahansa Jumalan mielestä se on syntiä. Hän haluaa meidän koko sydämemme. Lisäksi eksyttävät henget riepoittelevat Kristikuntaa. Jälleen kerran kuuluu kysymys kumpi on Jumala? Jotenkin koen hengessä että vaikka eksytykset olisivat kuinka suuret. Ja vaikka uusapostolinen liike Patrick Tiaisen johdolla on saanut suuren määrän luopumaan todellisesta uskosta. Silti Jumalan voima on todellinen.

Ja minä uskon että nyt on todella taistelun aika. Nyt on aika valita puoli nousta ylös ja puolustaa totuutta. Nyt on aika Karmel vuoren todellisen Jumalan tulen kohtaamiselle uudestaan. Nyt on aika palata muinaisille poluille ja rukoilla, että Jumala voimallaan ilmestyisi. Nyt on aika käydä taisteluun Jumalan avulla pahan voimia vastaan. Ja usko mua. Hän ei ikinä jätä lapsiaan pulaan. Ei Hän jättänyt Eliaakaan. 

Karmel vuori on Jumalan kohtaamisen paikka. Jumala ei kuitenkaan ole rajattu mihinkään näykyväiseen. Ei vaan Hän on siellä missä mekin. Älkäämme vaietko ja ajatelko että joku toinen hoitaa homman minun puolestani. EI! Jumala on valinnut sinut olemaan niinkuin Elia. Nousemaan tämän ajan villityksiä vastaan totuutta puolustaen. 

Ja niin Jumala haluaa, että taistelu käydään julkisesti. Niin monta kertaa tulee yhteydenottoja. Miksi julkisesti? Siksi jotta paholaisen työt ja valheet paljastuisivat. Siksi että minä uskon Elian Jumalaan enemmän kuin uusapostoliseen väärennökseen Jumalasta. Te jotka kerskaatte vääristä profeetoistanne. Osoittakaa minulle Jumalan voima. Tulkaa esiin ja näyttäkää todella kuinka voimakas on Jumala jota palvelette. Niin he eivät uskalla. Koska tahtovat vaieta ja pysyä piilossa.

Minä tiedän, että Jumalani elää. Hän on todellinen, ja kaiken vilpin vääryyden tulee Hänen edessään tulla ilmi. Hän on kaikkivaltias Israelin Pyhä. Mutta Hän tahtoo tänä aikana osoittaa voimansa meidän kauttamme. Kysymys yksinkertaisesti siis on. Haluammeko? Uskallammeko toimia Elian tavoin ja julkisesti osoittaa että me palvelemme totista Jumalaa. Puolustammeko Sanaa silloin kun on tarve. Vai vaikenemmeko ja peräännymme. 

Apostolit Paavali mukaan lukien varoittivat eksytyksistä julkisesti. Mulle kuitenkin tulee kymmenittäin varotuksia että jos kosket Patrik Tiaiseen niin teet Pyhän Hengen pilkan. Millä logiikalla? Kyllä eksyttäjät haluavat juuri sitä, että vaikenemme. Eksyttäjät tahtovat että istumme syrjässä ja hiljennymme. Sehän olisi aivan mainio voitto heidän ideolokialleen. Kuitenkin Jumala on käskenyt minut nousemaan seisomaan. Valtavirtaa äärikarismaattisuutta väärää tulta. Näyttäkää voimanne. Kuitenkin vielä tulee se päivä ja hetki jolloin valheelliset profeetat joutuvat häviöön julkisesti. Sitä hetkeä odotan ja sen vuoksi teen työtä. En siksi että vihaisin jotakin. Vaan siksi että yksinkertaisesti niinkuin Elian Jumala kutsui. Aion nousta Karmel vuorelle hengessä. En aio luovuttaa. Uskon että herätys tulee. Sitä on niin monta kertaa profetoitu. Mutta se tulee vasta silloin kun aito Pyhä tuli saa koskettaa alttaria. Silloin vaikenevat Patrik fanit uusapostolisen liikkeen kannattajat tekevät polvillaan parannusta. Todellisen Jumalan voiman ja tulen edessä. Älä pelkää kanssapalvelijani. Älä epäröi. Jumala on tulen Jumala. 

 

28. marras, 2016

Olen taas pahoillani siitä etten ole tänne viimeaikoina ehtinyt blogia kirjoittamaan. Ihan suoraan sanottuna on ollut niin kiire kokousten yms kanssa etten vain yksinkertaisesti ole ehtinyt. Toivon sydämestäni että tällä kirjoituksella voisin rohkaista edes joitakin epäröiviä ja pelokkaita kanssamatkaajia. 

2 kor 12:10 Sillä kun olen heikko silloin minä olen väkevä

Mutta ensin tahdon ylistää ja kiittää Taivaallista Isää siitä että olen saanut Hänen seurassaan vaeltaa Hänen työtään tehden 10 vuotta. Monta kertaa olen itse pettänyt Mestarini ja kääntynyt pois Hänen tahdostaan. Silti Hän armossaan on aina kutsunut luokseen ja uudistanut liittonsa. Voi kuinka valtava pelastaja meillä oikeasti onkaan. Hän on ylivertainen. väkevä Jumala. 

Elämäni on todella todistus siitä mitä Jumala yksin vain voi saada aikaan. On ihmeellistä se että tällaiaesta henkilöstä joka taistelee koko ajan pelkojen kanssa. Jumala näki mahdollisuuden ottaa aseekseen ja käyttöönsä. Enkä sano sitä että elämä olis ollut helppoa. Päinvastoin kovia taisteluja on ollut jatkuvasti. Silti armosta voitosta voittoon. :) 

Nyt jos mennään tähän aiheeseen. Varmasti yksi asia jota omassa elämässäni eniten joudun Jeesuksen edessä käymään läpi nimenomaan liittyy pelkoihin ja niiden voittamiseen. Koko elämäni ajan itse olen saanut taistella sosiaalisten tilanteiden pelkoja vastaan. Niin ymmärrän että tämä on yllättävä juttu. Työskentelen itse ihmisten parissa ja pidän puheita julkisesti. Siitä huolimatta se mitä kerroin on totta. 

Koko elämäni ajan olen ollut introvertti ja tyytynyt siihen myöhemmällä iällä. Ihmiset aina ajatteli sitä että onko mussa jotain vialla? Vai olenko vain ylpeä? Kun en kertakaikkiaan vaan yksinkertaisesti pärjännyt ryhmätöissä. Tai kuin melkein pyörryin silloin kun yritin pitää esitelmää. 

Niin no aika monta kertaa olen tästä ongelmasta saanut kuulla ja kärsiä. En vain yksinkertaisesti ole ihminen joka viihtyy suurissa sosiaalisissa kokoontumisissa. Enkä varmasti ole ihminen joka olisi aina äänessä tai edes tahtoisi olla huomion keskipisteenä. 

Ei mulle riittää se että pääsen luokan perälle istumaan. Ja itseasiassa toivon että mahdollisimman harva henkilö edes huomaisi mua. En ole henkilö joka avautuu omista asioistaan ihan jokaiselle. En vain luota ihmisiin. Tämän vuoksi valitsen vain muutaman hyvän ystävän. 

Näiden asioiden kanssa olen saanut taistella uskovanakin. Kaikkein eniten mua ärsyttää ne ihmiset jotka yrittävät pakottaa mut muuttumaan sosiaalisemmaks. Niitä on aika paljon uakovisakin. Yleensä se vain on niin että vahvat pärjää. Siis ne jotka ovat esillä ja näkyvissä. Ne jotka vaikenevat ja jäävät syrjään eivät ole mitään. 

Itsekin hyväksyin tuon ajatusmallin ajatellen että mussa on jotain vikaa kun en vaan pysty. Pakotin itseni sosiaaliseksi ja halusin omin voimin voittaa omat pelkoni. Halusin muuttaa itseäni mukautuvaksi tähän maailmaan. Niinpä laitoin sosiaalisen naamarin. Vain huomatakseni etten voi itseäni muuttaa. 

Ja oikeasti yritin. Monta kerraa. Vain huomatakseni että pelkäsin edelleen. Huomasin etten voi muuttaa itseäni vaikka itse ja vaikka kymmenet muut olivat sitä yrittäneet tehdä. En vain pystynyt muuttamaan itseäni vaikka olisin halunnut. Jotenkin ajattelin etten kelpaa tällaisena. Ja melkein oikeasti annoin periksi. 

Sitten tuli se hetki. Jumala kosketti läsnäolollaan. Huomasin vain sen etten pystynyt muuttamaan itseäni. Että tulisin aina olemaan maan hiljaisia. Ymmärsin sen että nuo ihmiset jotka yrittivät parantaa minua itse olivat väärässä. Jumala teki minusta tällaisen astian miksi yrittäisin muuttaa itseäni. Tuossa hetkessä koin alkavani elämään taas. 

No miten sitten on mahdollista että tällainen ihminen kuin minä palvelen Jeesusta? Miren on mahdollista että olen pitänyt satoja saarnoja? Miten on mahdollista että olen täyspäiväsesti mukana Jumalan valtakunnan työssä? Niin se on ihme. 

Omassa elämässäni olen huomannut sen että jos olemme vajavaisia. Kaikkein pahin asia mitä voimme itsellemme tehdä on se ettemme hyväksy itseämme sellaisena kuin olrmme. Voi kuinka monta kertaa itse olen toivonut olevani erilainen mutta..

Hienointa Jumalassa on se että Hän kääntää kaikki heikkoudet vahvuuksiksi. Saatan pelätä ihmisiä tosi paljon. Mutta voitelun alla kaikki on toisin. Jumalalta saan yliluonnollisen rohkeuden. Ja kuulen äänen.  Sinä riität minulle Miika juuri tuollaisena. .  

Niin se on. Kun me olemme heikkoja ja hyväksymme sen. Jumalan vahvuus tulee ja tekee yliluonnollisia asioita. Kiitän Jumalaa siitä että olen heikko särjetty rikkinäinen. Ja kun teen näin minut puetaan Taivaallisella voimalla. Tuo voima ei ole milloinkaan pettänyt. 

10. syys, 2016

Väkevä kukka

Väkevä kukka

Olen väkevä kukka, itänyt kuumassa maassa.
Imin mullasta voimaa unessa autuaassa,
minun teräni hehkuen kohosi aurinkoon.
Niin tuli pohjatuuli
ja repäisi kukkani irti,
niin tuli myrskytuuli
ja tempaisi juureni pois.
Ilmojen pyörteissä nousin, vaivuin
vavisten, nääntyen, kauhua täynnä,
mutta en sammua voinut.
Mihin tuuli on varteni viskannut,
olen juurtunut uudelleen,
tuhat kertaa kuoleman jälkeen
olen kukkinut uudelleen!

Minun levätä missään ei anna maa,
sade varttani lyö, vilu vapisuttaa,
joka tuulen henkäyksessä
minun kukkani vaikeroi.
Mutta ajasta aikaan muuta en voi
kuin rakastaa, vain rakastaa
maan ihmeellistä multaa,
ja myrskyn ulvontaa.
Niin kesken kuolemankamppailun
näen äkkiä kirkkauteen:
säde auringon lävitseni syöksähtää
tulivirtana uudelleen,
tuhat kertaa uudelleen!
Minä en voi sammua milloinkaan.
Minä, murtunut, huudan pauhinaan:
Ole kiitetty, korkea Jumala,
joka loit tämän taistelun maan.

Saima Harmaja

2.Korinttolaiskirje:
12:9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

 

Noniin jälleen kerran huomaan etten ole päivittänyt blogiani noin kuukauteen. Syy tähän lienee se, että ihan oikeasti olen ollut tosi kiireinen kirjoittamaan facebookiin tekstejä liittyen uskonasioihin yms. Noniin jokatapauksessa jälleen kerran tahdon blogissa puhua en niinkään opettavaan sävyyn vaan henkilökohtaiselta tasolta toivoen, että sinä saisit näistä sanoista voimaa ja rohkeutta jaksaa eteenpäin. Eivät minun sanani kuitenkaan ole mitään. Jumalan Henki on voimallinen vaikuttamaan tahtomista ja tekemistä yksin.

 

Viime kesänä ja itse asiassa jo alkukeväästä olen useamman kerran törmännyt keskusteluissa ihmisten kanssa tähän lauseeseen ”Minä koen Jumalan edessä olevani niin pieni. Kyllä minä olen Jumalan koulussa.” Ja näin se on. Koen että nyt on aivan erityinen Jumalan koulutuksen aika Hänen palvelijoillaan joita Hän tahtoo varustaa töihin elovainioilla.

 

Tämä Jumalan koulu ei ole mikään instituutio tai laitos, josta voisimme valmistua päästötodistuksin. EI! Jumalan koulu on läsnä meidän jokaisen arkielämässä tahdoimme sitä itse tai emme. Monesti elämäämme saattaa tulla tilanteita joita itse emme pysty hallitsemaan tai joihin emme pysty vaikuttamaan. Tällaisten tilanteiden keskellä on rohkaisevaa tietää se, että on ongelma mikä tahansa, on elämän tilanne mikä tahansa. Niin Kaikkivaltias Jumala pysyy valtaistuimella ja hallitsee ikuisesti.

 

Paavali koki myös tämän pistimen lihassa. Hän pyysi Jumalaa ottamaan sen pois, vapauttamaan Hänet siitä. Mutta mitä Jumala Paavalille sanoi? ”Minun armossani on sinulle kyllin!” Jumala ei luvannutkaan poistaa tuota pistintä. Hän ei luvannut Paavalille helpotusta kipuun tai ahdistukseen. Päinvastoin Jumala sanoi että tämä ahdistus olisi avain siihen että Hänen voimansa Pyhän Hengen voima ja kirkkaus voisivat vielä voimakkaammin ja suuremmin asua Paavalin sydämessä hänen oman heikkoutensa tähden. Huomaatko Paavali tunsi vain kivun ja näki hirvittävän ahdistuksen, mutta Jeesus näki asian toisella tavalla. Jeesus näki että tuon pistimen kautta Paavali olisi tarpeeksi heikko, tarpeeksi särkynyt astia lähestymään Jumalaa ja vastaanottamaan Hänen armoansa.

 

Itse olen omassa elämässäni kokenut monia myrskyjä. Useimmat niistä ovat olleet sellaisia että itse en ole niihin pystynyt mitenkään vaikuttamaan. Ainut asia mitä olen pystynyt tekemään on huomata se, että ”Taitaa tulla myrsky!” ja heti tämän huomion jälkeen aika usein synkät pilvet jo ovat Taivaan päällä. En voi mitenkään estää sitä tulemasta vaikka kuinka rukoilisin. Se vain tulee. Ja pian huomaankin jo olevani myrskyn silmässä. Myrskyn joka riepottelee ja repii elämääni. Oman elämäni myrskyt ovat olleet vahvoja. Niin vahvoja että usein olen miettinyt mahdanko sittenkään selvitä tästä.

 

Saiman runo ”Väkevä kukka” monta kertaa tällaisina aikoina. Itse asiassa löysin runon sattumalta kerran kun olin Kallion kirjastossa etsien Englannin kielistä luettavaa Avoimen yliopiston Kirjallisuuden projektia varten. No jokatapauksessa satuin sitten vain ottamaan Saiman kirjan käteeni, ja edessäni oli tuo runo. Luin sen ajatuksella läpi kerran huomaten että jokainen sana kosketti itseäni. En pystynyt laskemaan kirjaa takaisin. Otin sen mukaani pöydälle ja luin runon vielä pari kertaa imien niiden jokaisen sanan otetta. Itkin sitä miten joku voi kirjoittaa tuolla tavalla niistä tunteista joita minulla on. Tuona aikana koin olevani myrskyn keskellä. Tämän vuoksi myös tuon runon lukeminen merkitsi minulle silloin todella paljon.

 

Runossa Saima kuvailee sitä miten hän kokee ikäänkuin olevansa tuulen armoilla oleva kukkanen. Kukkanen joka myrskyn kourissa irtoaa maasta ja kuolee. Sitten hän vielä sanoo ”Minun levätä missään ei anna maa” kuvaillen sitä tunnetta mitä se todella on kun myrsky myrskyn perään tulee. Ja kuinka juuri silloin kun sinusta tuntuu että nyt on helpompi vaihe ja kaikki menee paremmin niin tulee uusi myrsky vielä voimakkaampi kuin edelliset. Näiden myrskyjen keskellä helposti kokee ettei kuulu tähän maailmaan. On ikäänkuin vieras tai muukalainen.

 

Itse voin täysin samaistua noihin sanoihin. Monta kertaa olen kokenut myrskyjä. Ja tuntuu että ne eivät ikinä lopu. Juuri kun saat oman elämäsi jotenkin kuntoon ja ajattelet että kaikki paranee. Niin taas tulee myrsky joka kaataa alleen kaiken sen mitä olet toivonut tai unelmoinut. Ja jälleen olet myrskyn kynsissä. Ja kyllä tuo muukalaisuuskin on niin todellista ainakin itselleni. Koen että myrskyt ovat tehneet minusta sellaisen jolla ei ole kunnollista kotia täällä maan päällä. Myrskyt ovat erottaneet minut maailman asioista.

 

Eihän se ole kiva olla myrskyjen keskellä. Ei ole kiva nähdä kuinka kaikki luhistuu. Ei ole kiva kokea sitä tyhjyyttä ja tuskaa jota usein myrskyn silmässä koetaan. Myrskyt vievät pois sen turvallisuuden tunteen jonka olet rakentanut ympärillesi kuvitellen että kaikki kestää. Tämä toive osoittautuu kuitenkin turhaksi elämän myrskyjen lyöden sinua vastaan kuin märkä rätti.

 

”Mihin tuuli on varteni viskannut olen juurtunut uudelleen, tuhat kertaa kuolemaan jälkeen olen kukkinut uudelleen” Uskovan elämässä joudumme kuolemaan itsellemme tuhat kertaa. Joudumme luovuttamaan oman ohjausvallan kokonaan Jumalle. Tiedän että tämä ei ole helppoa silloin kun sinusta tuntuu, että kaikki kääntyy sinua vastaan, etkä löydä apua mistään. Tiedän että tämä ei ole helppoa silloin kun haluaisit ohjata elämääsi, mutta elämä meneekin juuri päinvastaiseen suuntaan.

 

Kun toivoit niitä ihania päiviä, Jumalan siunauksen täyteisiä. Ja kaikki se mitä saat on myrsky myrskyn jälkeen. Kyllä siinä toivo toisinaan on tosi koetuksella. Sydän pamppailee ja kysyy ”Jumala missä sinä olet?” Niin monta kertaa rehellisesti sanottuna olen pettynyt Jumalaan vain sen vuoksi että kaikki ei mennyt niinkuin minä ajattelin tai suunnittelin. Olin pettynyt Jumalaan monta kertaa tämän koulun aikana niissä tilanteissa joissa oikeasti ei ole valoa. Voi kuinka pettynyt olinkaan. Ja olen edelleen joskus. Jumala armahtakoon ja lisätköön uskoa. Näin rukoilen.

 

Ongelma usein on siinä, että ihmiset katsoessa ulkokuorta tai kuunnellessa puheita usein näkevät hengellisesti superihmisen. Mikä on täysi valhe. Ainakin oman elämäni suhteen. Joka hetki taistelen oman jaksamiseni ja pystyssä pysymiseni kanssa elämän myrskyjä vastaan. Joka aamu joudun rukoilemaan Jumala jos et sinä pidä kädestä kiinni niin ote irtoaa! Joskus tuntuu ihan tosi voimattomalta.

 

Mutta silti saan luottaa siihen, että myrskyn keskellä, kun luovutan kaiken Hänelle Hän pitää minusta huolen. Täytyy vaan kuolla itselleen tuhat kertaa. Aina vain uudelleen. Etten mitään lihassa tekisi. Ettei mikään oma pyrkimys tai tahto olisi esteenä Hänen pyhän tahtonsa toteutumiselle. Siksi tulee myrskyjä ja ne ovat voimakkaita ja niitä ei voi pysäyttää kukaan.

 

Loppusäkeistö on minun mielestäni toivoa tuova. Siinä Saima kirjoittaa että keskellä näiden myrskyjen ja kuoleman kamppailun hän näkee kirkkauteen. Ja voi tämä on suuremmoista. Nimittäin se, että tämän kamppailun ja kyyneilden keskellä me voimme nostaa päämme ja nähdä kirkkauteen. Jotenkin kokea että Taivaasta niin kaikkea ohjataan. Jotenkin tuntea että kaikki on Jumalan hallussa tarkalleen. Sinun elämäsi ja minun. Hän näkee sinun myrskysi ja on tarkalleen laskenut sinun kyyneleesi. Hän tietää nuo tuhannet kerrat kun olet joutunut luovuttamaan kyynelsilmin asian Hänelle. Hän tietää ettet jaksa omassa voimassasi ja siksi Hän haluaakin ilmestyä.

 

Ja voi keskellä tällaista myrskyä. Keskellä sitä, kun sinä olet kaiken luovuttanut kuollut itsellesi, sinulla ei ole enää mitään jäljellä kuin vain kyyneleet. Keskellä tätä hetkeä Jumala on lähellä. Juuri niinä hetkinä kun ajattelen onko omalla elämälläni mitään merkitystä. Kun olen vain lopen uupunut enkä jaksa enää rukoilla tai taistella. Juuri niinä hetkinä monta kertaa Jumalan kirkkaus ilmestyy ja lohduttaa. Silloin kun me olemme luovuttaneet. Hän vasta aloittaa. Silloin vasta Hän voi meitä käyttää.

Jos todella tahdomme olla Jumalan käytössä, niin se ei ole helppo tie! Silloin meiltä riisutaan ihan oikeasti kaikki se mitä me itse omistamme. Omissa prosesseissa olen huomannut miten usein myrskyt ovat juuri niitä omista voimasta luopumisen pisteitä joita niin usein tarvitsen omassa elämässäni.

Sitten hän lisää ”Minä en voi sammua milloinkaan minä murtunut huudan pauhinaan”. Vaikka myrskyt vievät meiltä omat voimat ja kyvyt pois. Niin Jumala ei ikinä luovuta. Hänen tahtonsa ei ole se, että me sammumme. Hänen tahtonsa ei ole se, että me annamme periksi ja luovutamme. EI! Hänen tahtonsa on se, että me pysymme pystyssä Hänen voimansa kautta.

Monta kertaa sitä ihmettelee miten se on mahdollista. Mutta niin se on. Vaikka itsellä ei olisi voimaa ollenkaan niin Jumala yliluonnollisesti vie eteenpäin ja johdattaa. Vaikka meitä kuljetetaan elämän myrskyjen läpi Jumala kulkee aina meidän rinnallamme. Hänen tahtonsa on se, että me aina loistaisimme Hänen valoaan ja kirkkauttaan kärsimysten keskelläkin. Hänen tahtonsa on se, että me jatkamme silloinkin vaikka emme välttämättä aina ymmärrä elämän tarkotusta.

Tuossa lauseessa ilmenee myös toinen Jumalan koulun tärkeä osa. Sen lisäksi että luovutamme kaiken Hänelle. Jumala tahtoo myöskin murtaa meitä. Hän tahtoo murtaa meistä sen omavoimaisuuden. Ja sen että aina ajattelemme selviävämme elämästä itse vaikka totuus on toinen. Hän murtaa meistä ylpeyden ja kovuuden, jolla niin usein kohtelemme muita ihmisiä.

Uskon elämäni alkuaikoina itse ajattelin monta kertaa olevani lähes täydellinen. Tai ainakin paljon parempi kuin nuo epäuskoiset syntiset tai sairaat olivat. Ajattelin olevani niin paljon korkeammalla paikalla kuin yksikään julistaja ja olin ylpeä siitä. Paljon työtä Jumala on saanut tehdä mussa murtumisen alueella. Pikkuhiljaa Hän sen tekee rakkaudessa. Ja minä suostun siihen, koska olen oppinut että ilman murtumista on täysin mahdoton edes yrittää omissa voimissa pyristellä eteenpäin. Olen huomannut että murtuminen on avain. Avain joka on avannut mulle monia ovia kärsivien ja apua tarvitsevien ihmisten luokse. Se on avannut mulle sellaisia ovia jotka muuten olisivat varmasti pysyneet kiinni. On myrskyjen läpikäynnissä ainakin se hyöty että niiden jälkeen oppii arvostamaan rakastamaan ja rukoilemaan niiden puolesta, jotka ovat samassa tilanteessa.

Lopuksi Saima päättää kiitokseen, ja siihen toteamukseen että Jumala on luonut tämän maailman ja ansaitsee sen vuoksi myös meidän jokaisen kiitoksen. Tiedän että kiitos on vaikeaa silloin kun olet myrskyn silmässä hyljätty kiusattu unohdettu. Silloin on oikeasti tosi vaikea kiittää. Mutta mieti sitä kuitenkin että Hän on kaiken ohjaaja alusta loppuun asti. Sinä ja minä olemme Hänen työtovereitaan, kuitenkin vain savea niinkuin Raamattu sanoo.

Ole kiitollinen oli elämän tilanne mikä tahansa. Jumala näkee kyyneleet ja sen että olet lähes luovuttamassa. Jumala näkee sen että uuvut ikuiseen yksinäisyyteen. Kuitenkin Hän ohjaa ja Hänen tahtonsa sinun elämässäsi toteutuu. Niin monta kertaa me kysymme Miksi? Kuitenkin saamatta vastausta. Jumala tietää vastauksen siihenkin kysymykseen. Itselläni on ollut monia miksi kysymyksiä. Jotka ovat saaneet minut kyynelsilmissä etsimään Herraa. Miksi kysymyksiä siitä miksi näin tai noin piti tapahtua. Tai miksi avioliitto piti hajota yms. Monia kysymyksiä, joihin en oikeasti vieläkään ole saanut perusteellista vastausta. Mutta tiedän että Taivaassa nekin kysymykset lopulta saavat vastauksen ja siksi olen kiitollinen! Siunausta sinulle ystävä. Sinä olet Väkevä kukka!